keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Kirjain haaste # 17: NA    



                                                       Kananmuna :)

maanantai 28. tammikuuta 2013

                                    Rantakoivulleni

                                Rantakoivu, ritvakoivu,
                                   tuuletarten tuutima
                                      vienon illan vilvehessä, 
                                          
                                              voi, kuin sua lemmin ma!
                                Sinä mulle riemujani
                                    kesäilloin soittelit -
                                      sinä mulle murheitani
                                         syksy-öinä säistelit!

                                 Rantakoivu, lemmenkoivu,
                                       Suomen surumielen puu
                                         riemun ritva, kaihon katve,
                                      kauniimpi kuin kaikki muu...

                                  Muu se täällä maailmassa
                                       murtuu, jäähtyy, unhoittuu -
                                          eipä murru muistoistani
                                        kotirannan koivupuu! 


                                                                  Ilmari Kianto(1898)

 

lauantai 26. tammikuuta 2013

Muutamia aforismi kuvia...





 




Viikko

pyörähti työnmerkeissä äkkiä ja nyt saa nautiskella viikonlopusta leväten sekä ulkoillen. Tänään päivällä tulikin käytyä ulkona, kun pakkastakin oli vain 5 astetta, tuuli tuiversi hiukan ja lisäsi kylmän tuntua. Sitä tuli otettua samalla kuviakin :). Pitkästä aikaa kävin lähikunnan kotiseutukeskuksessa ja upealta paikka näytti näin talvella, yleensä siis kesällä on tullut siellä käytyä. Sitten sisko soitti, että olisi tarjolla kaalilaatikkoa, joten sattuipa sopivaan saumaan, kun mahassa jo nälkä kurni, en siis voinut vastustaa kutsua. Tässäpä nyt kotona tyytyväisenä kuvasaldoa tutkiskelen ja vieläkin tuntuu posket kuumottavan raikkaasta ulkoilmasta. Aurinkoa ei kuvissä näy ja välillä taivaanrannassa tummat pilvet uhkasi kuin tuoden lumisateen.

Leppoisaa lauantai-iltaa kaikille :)!









  


sunnuntai 20. tammikuuta 2013

 Tänään aamulla 

herättyäni kuulostelin vointiani ja ihan hyvältä tuntui, mitä nyt nenä vähän vuotaa, mutta päänsärky on loppunut. Ajattelin, että olisipa kiva lähetä ulos kuvailemaan pitkästä aikaa. Lähempänä puoltapäivää alkoi aurinko paistaa ja pakkastakin oli vain -8, joten innostus ulos lähtöön vain kasvoi. Niinpä sain houkuteltua mukaan tyttärenikin :).
Ajelimme ensin kaupungille joen rantaan, siihen tuttuun kuvauspaikkaan, kaunista oli ja aurinko paistoi, muutaman kuvan napsin. Sitten suuntasimme siskon mökille ja siellä se vasta todella talvinen, rauhallinen luonto tuli niin kauniisti esiin, lumiset puut ja metsätiet, mikäs sen mukavampi ajella ja pysähtyä välillä kuvailemaan. Tyttäreni kuvailee yleensä kavereiden kanssa omia juttujaan kännykkäkameralla, niinkun varmaan monet nuoret, mutta nytpä ajomatkalla hän innostui hiukan kuvaamaan kamerallani maisemaa ja kivoja kuvia saikin.
No perille saavuttuamme ajattelin, että saattaisin saada mökillä lintukuvia ja niinpä ne pikkulintuset siellä herkuttelemassa olivat lintulaudalla ja lumikinoksella. Erittäin arkoja olivat ja mielellään kuusessa istuskelivat kun kuvasinmme, no käpytikka pyrähti välillä ja niin lintuset lennähtivät taas kuuseen ja kun kameran napse kävi niin pyrähdyksiä oli paljon.
Sitten aurinkokin alkoi jo laskea ja pilviä kasaantua eteen, lähdimme takaisin kotiin. No pitihän se tulomatkallakin muutaman kerran pysähtyä kuvaamaan. Kuvausreissusta tuli hyvä ja pirteä mieli, on se vaan niin, että luonto antaa ihmiselle voimaa.

Ihanaa viikonalkua kaikille!




 






lasketellen :)




Tämä ja pari seuraava kuvaa on apukuskin ottamia kuvia ajon aikana






lauantai 19. tammikuuta 2013

Ihana tunnustus!

Kiitos siitä Minttulille, http://minttulinkuvat.blogspot.fi/


Tämä tunnustus pitäisi lähettää 5:lle joilla alle 200 lukijaa, joten laitan tämän  sydämen eteenpäin seuraaville ihanille blogeille:



Katselin

viime kesän valokuvia ja muitakin vanhoja kuviani. Odotan innolla kesää, että pääsee kuvaamaan perhosia, ötököitä, kukkia, ilta-aurinkoa, usvaa, sadetta jne. Tykkään kyllä joka vuoden ajasta, mutta eniten kuvia olen ottanut kuitenkin kesän aikana (kesä/heinä/elok.) Innostuin muuten tästä vanhojen kuvien katselmuksesta, kun tuolla vikkikuvailee.blogspot.fi -sivuilla oli muutama upea kuva ötököstä viime kesältä, ihan kylmänväreitä tuovia kuvia :). Pelkään itse  ampiaisia ja hämähäkkejä aivan suunnattomasti, mutta makrokuvailun kautta olen huomannut, että altistan itsenäni niille ötököille ehkä tiedostamattakin. Kamera on tavallaan turva, kun katson linssin läpi, mutta kyllä niitä juoksu kertoja on tullut (huuto mukana) kun esim. mehiläinen on vaihtanut kukissa paikkaa.
Perheelläni riittää hupia minun luontokuvaamisesta, usein mieheni on mukana turvana. Hän ottaa retkituolin ja istuu lähimailla nautiskellen luonnon hiljaisuudesta ja kuulee kyllä missä olen menossa. Talvi on turvallisinta aikaa kuvata :). Nautin kuitenkin ihan suunnattomasti luonnosta, sen hiljaisuudesta, rauhallisuudesta ja kauneudesta sekä yllätyksellisyydestäkin.

Kerron yhden tapahtuman pelostani, itselleni säikäyttävä tilanne. Kerran yhtenä kesäaamuna aikaisin olin lähdössä ulkohuussista kipittämään polkua pitkin takaisin mökkiimme. Kun tulin ulos ovesta, niin sivullani alkoi kuulua kovaa ryskettä ja sen enempää miettimättä (kuitenkin ajatuksessani että se on karhu), aloin juosta mökkiä kohti pientä loivaa mäkeä ylös ja huusin niin lujaa kuin voin että auttakaa, tuntui että en pääse eteenpäin, lipokkaat tippuivat jalasta, lopulta konttasin mökin rappuset, ei pysynyt tasapaino. Sisälle päästyäni kaikki olivat heränneet ja huusin heille, että varmasti tuolla on karhu perässäni. Tarkistimme tilanteen kun mitään ei enää kuulunut eikä muuten näkynytkään. Niin kävimme katsomassa porukalla, että mikä se siellä pelotteli minua. Huomasimme huussin vieressä vähän takana isolta alueelta heinikon/sammaleen tallaantuneen. Päättelimme, että siinä oli varmaan hirvi maannut ja säikähtänyt yhtä paljon minua. Mutta kun kysyin perheeltäni, että miksi ihmeessä ette tulleet auttamaan minua kun huusin ihan tosissani ja peloissani, niin he olivat toisilleen tokaiseet, että siellä on varmasti ampiainen, sitä se huutaa.
Perheeni on sanonut, että siitä tietää milloin kevät on tullut, kun minun ensimmäinen karkuun juoksu ja huuto tapahtuu. Tämän pelon kanssa olen elänyt jo pitkään ja ei siitä haittaa ole kun perheeni ja itse tiedän, että sille ei voi mitään, silti nautin elämästä ja kuvaamisesta.  

Oikein ihanaa lauantaipäivää kaikille!

Tässä muutamia kuvia viimekesän makroilusta kylmänhien kanssa.








 



perjantai 18. tammikuuta 2013


Voi, voi

kun tuo flunssa vaivaa, jos vähänkin yrittää nousta sängystä ja etenkin kun touhuaa (astianpesukoneen täyttö vain), niin hikeä pukkaa heti :(. Ulkona oli aamupäivästä niin valoisaa ja aurinkoista, pakkasta -25, teki mieli lähteä kuvaamaan,mutta kun kipeä on, ei jaksa. Tuo auringon valo lämmitti kuitenkin niin paljon mieltä, että oli pakko kuvata edes ikkunan läpi. Noh, kuvat on sitten sen mukaiset.
Illemmalla jälleen sängyssä  maatessani huomasin kuun taivaalla, niinpä sitäkin yritin kuvata. Kamera zoomasi puiden oksiin ja kuusta en siis saanut tarkkaa kuvaa.
Jospa huomenna olisi parempi olo, koska tekisi niin mieli kuvaamaan :), mutta en taida riskeerata kun pakko on päästä huomen illalla Tutoa kannustamaan, sain muuten Turusta kannustus kaulaliinan :))).


City-pupujen kohtauspaikka
Hauskoja varjoja...
Nämä edelliset kuvat oli ikkunasta alaspäin kuvattuna
Nämä ikkunasta ylöspäin kuvattuna



Nämä pari seuraavaa kohtisuoraan kuvattuna...


Pari yritystä kuusta...